Friday, August 4, 2017

PELASTAKAAMME MERENNEIDOT / SAVE THE MERMAIDS

Pelastakaamme merenneidot!

Emmekä puhu erään maailman tunnetuimman piirretyn elokuvaformaatin punatukkaisesta prinsessasta, joka haihattelee pintaliidon perään ja joka prinssiinsä rakastuttuaan unohtaa vedenalaisen alkuperänsä. Pelastakaamme merenneidot, nuo olennot, jotka eivät ui syvää vettä karkuun; pimeyttä, koleutta, eivätkä kavahda vellovien vesien virtausta ja kirkkautta. Nuo syvyyksien seikkailijat, jotka kauhistuvat pinnan yllä aukeavasta maailmasta.

Merenneidot pelkäävät pintaa siksi, että ne aistivat sen olevan osittain lumetta ja vierasta valhetta. Merenneidot tietävät, että maailman magia on paljon muutakin kuin mitä silmät seulovat tai korvat kuulevat. Olennot soljuvat sulavasti elämän eliksiirissä, tuntevat taikaa laineiden liplatuksessa ja antautuvat aallokon alituiselle voimalle. 

Merenneitoja ei tule taltuttaa tavanomaisiksi. Niitä ei pidä ensin lassota harppuunanheitolla, ahtaa akvaarionmalliseen muottiin ja sitten kummastella kalaihmisten onnettomuutta silmät soikeina. Päinvastoin niiden täytyy saada uiskennella ketterästi ja keveästi kirkkaiden vesistöjen uumenissa sekä nousta rantakallioille nauttimaan maanpäällisen ihmeistä. Merenneitojen pitää voida tulla ja mennä omia aikojaan.

Merenneidot tahtovat mielellään opastaa myös muut pintaa syvemmälle. Uimakelpoisen pyrstön voi kärsivällisyydellä kehittää kuka vain, ja kidukset ilmaantuvat iholle kunhan vain uskaltautuu kastautua syvässä vedessä. Merenneidot toivovat toisten nielevän näkökulmansa sen suhteen, että vain pinnan yläpuolella on hyvä hengittää. Kuitenkin ne käsittävät, ettei koko luomakunta lumoudu vedenalaisesta maailmasta.

Pelastakaamme merenneidot niin, että antakaamme niiden soljua syvissä vesissä pintaa pikkuriikkisen peläten. Älkäämme yrittäkö kiskoa niitä mannermaailman menoon mukaan, sillä kärsivällisyydellä kasvatettu pyrstö ei kaikkoa kertarytinällä, ja sen kanssa on miltei mahdotonta madella mannerta pitkin. Lisäksi aniharva kerran vedenalaiseen vetovoimaan paatunut edes tahtoo luopua lumosta, jonka elämä on tämän eteen - piinan ja pahan olon läpi - tarjottimella tuonut. Harvassa ovat merenneidot, jotka suomustavat itsensä pyrstöstä paljaiksi ja sitten pyyhältävät mannermenoihin muitta mutkitta mistään mukisematta. 

Jos rantatörmälle on noussut merenneito, ei sitä tarvitse säikkyä. Merenneito sen sijaan saattaa säikähtää sinua, joka vilpittömästi tai vilpillisesti tahdot sitä lähestyä. Se voi pelätä, että se yritetään heittää harppuunalla hiljaiseksi ja mahduttaa mitättömään muottiin. Että se sorvataan silmillä merkityksettömäksi ja viskataan olkapään yli menemään. Toisaalta merenneito voi luulla sinun toivovan ja tavoittelevan tuota tunnetta, jonka vain syvyydet sisällensä kätkevät. Silloin se ottaa sinut mukaansa oppimatkalle elämän eliksiiriin ja uskoo sinulle sydämensä.

Olkaamme armollisia merenneitoja kohtaan. Ne eivät kuvittele olevansa erityisiä, mutta ovat erilaisia. Syvyyksien seikkailijoita, jotka tarvitsevat tilansa ja yhtäläista ymmärrystä kuin kuka tahansa muukin. 


Shall we save the mermaids! 

We are not talking about one of the most famous cartoons in which the red-haired princess longs for shallow living and who forgets her origin of underwater after she falls in love with the prince. Shall we save the mermaids, those creatures who are not afraid of deep waters; darkness, chilliness, nor are they escaping the currents and clarity of wavy waters. Those adventurers of depths who are frightened of the world opening out above the surface.

Mermaids are scared of the surface because they sense it to be partially an illusion and an outlandish lie. Mermaids are aware that the magic of the universe is much more than what the eyes can sieve or the ears hear. Those beings flow fluently among the elixir of existence, sense the charm of the waves and surrender to the everlasting force of the ocean surf.

Mermaids are not to be tamed into commonplace and ordinary. They are not to be lassoed and hunted with a harpoon toss and crammed into an aquarium, meanwhile others wondering with wide eyes why the half-fish half-human being is so unhappy. On the contrary mermaids must get to swim agilely and lightly in the depths of clear waters as well as be able to strand on the coastal cliffs to marvel at the aboveground life. Mermaids need to be allowed to come and go on their terms, swim to the beat of a different drum.

Mermaids also willingly guide others below the surface. Anyone can grow an underwater-friendly tail with patience and the gills only come into sight when one builds up the courage to dip in the deep waters. Mermaids wish for the rest to swallow their standpoints of assuming that it's safe and good to breathe only above the surface. Nevertheless they acknowledge that not the whole of our cosmos is enchanted by the life beneath the sea.

Shall we save the mermaids in a way that allows them to continue flowing in the deep waters, remaining slightly scared of the surface. Shall we not attempt to pull them into the mainland rituals because a tail that has been grown with great patience doesn't disappear in one fell swoop at a moment’s notice. Nor is it nice to crawl on the ground with that tail. In addition to that, extremely few of those who have once discovered the wonders of underwaters actually want to give up on the enchantment that existence has - through pain and suffer - served on a silver platter for them. Far apart are those who scale their tail off and then hustle and dash onto the mainland paths with no grumble or grouse.

If you stumble upon a mermaid that has stranded on the shore, you need not be frightened. The mermaid may be afraid to see you, who sincerely or insincerely are willing to approach her. On one hand she may be terrified of being hunted with a harpoon and stuffed into a shape of meaninglessness and nothingness. She may be scared of being used and then tossed away. On the other hand she may consider you to be searching for that sense that only depths hold and hide within. Then she will let you attend a lesson among the elixir of existence and trust you to hold her heart with tenderness and sensibility.

Shall we be merciful with and compassionate towards mermaids. They don't imagine themselves to be special, but are specific. The adventurers of depths who need their space and equal understanding as any other being.

2 comments:

Anonymous said...

Oletko nähnyt elokuvan miehestä, jonka trooliin jää merenneito? Syvyyksistä tullut voi olla vieras maalla, mutta pinnanalaiseksi voi myös naamioitua. Ilmeikäs teksti. Terveisiä syrjäisestä Hämeestä.

Juliaana said...

En ole katsonut, kaiketi. Ei ainakaan muistu mieleen. Totta ja hyvin oivallettu, kuka tahansa voi kietaista naamiaisasun ylleen ja astella teatterinäyttämölle valhetta veistämään. :) Kiitos kommentista