Monday, June 12, 2017

PÄÄTÖN POHDINTA

Päätöntä pohdintaa osaksi iltaanne, olkaatte niin hyvät ja lukekaatte.

Uskoin pitkään nauttivani englannin kielestä niin paljon, että soin valtavan osan itseilmaisuani tapahtuvan sillä kielellä. Pidän siitä erityisesti kahdesta syystä, siksi, että satun vuosien jatkuvan harjoittamisen jälkeen olemaan siinä hyvä. Toisenkin asian vuoksi; olen kuluneiden vuosien aikana solminut lukuisia, merkityksellisiä ihmissuhteita juurikin englanniksi. Puhuja voi solmia itsensä ja kieliensä välille voimakkaan tunnesiteen, joka kulkee matkassa muistuttaen elämän tärkeistä hetkistä.

Tänä kuluvana kesänä tehdessäni töitä vain sattumanvaraisesti ja harvakseltaan, minulla on aikaa kuljeskella metsissä menninkäisten kanssa vitsiä veistämässä. Tämäkin tapahtuu aina pelkästään englanniksi. Rupattelen runsaasti itsekseni, ja alati englanniksi. Jos totta puhutaan, oudoksun itsekin moista. Vielä totuudellisempaa on se, että pidän kaltaisistani kummajaisista. Vaikuttaa siltä, että suuri osa minuutta on vieraassa kielessä. Tuntuu heti huomattavan kotoisalta kun saa vaihtaa keskisuomalaisesta australialaisvivahteiseen ameriikkalaiseen. Ja se on kuulkaas hieman hullunkurista se! On kieltämättä hienoa ja helpottavaa, että vieras kieli on luissa ja ytimissä, koska se sallii mahdollisuuden luoda yhteyksiä ihmisiin ympäri palloa. Enkä, ehen, haasta olevani täydellinen osaaja englannin kielessä. En - lähimainkaan. Jokatapauksessa, kun minä keskustelun käytyä tunteelliseksi ja syvälliseksi koen tarpeekseni ja liki välttämättömyydekseni lausua joka toinen virke vieraalla kielellä, olisi ehkä aiheellista kehittää sanallisuuttani kotimaisenkin saralla.

Näistä syistä aloitin blogisivuni kirjoittamisen englanniksi. Tajusin kuitenkin hiljan, että mikään mongerrus tällä planeetalla ei vedä vertoja rakkaalle kotikielelleni, kaikkine vivahteine, tunnelmine, murteineen, joita se sisällään pitää. Suomi niin valtiona kuin kielenäkin on kookas osa ulkoista identiteettiäni, jota tahdon kyllä vaalia. Siksi aion ainakin toistaiseksi antaa jutun tulla kielellä, joka on minussa, ja josta verbaaliikkani on ylipäätänsä alkanut itää ja versoa. Toivottavasti se saa jonain päivänä myös kukoistaa pitkän tovin. Kunnes sen on aika kuolla, madaltua takaisin multaansa, maatua menneisyydeksi, kuten tapaa kaikki muukin koko maailmankaikkeudessamme.

No comments: